Lempiaikani päivästä on pehmeän oranssin värinen auringonlasku, jolloin iho hohtaa kauneuttaan ilta-auringossa. Jo lapsena rakastin istua kesäiltaisin järven rannalla. Metsä oli täynnä mäntyjä mutta rannassa oli muutama koivu. Täydelliset vastavärit näkyivät valkoisen koivun rungossa, jonka pinta väreili persikkaa ja varjo piirtyi violettina pehmeään kaarnan. Näkyä siivitti kuikan laulu. Ne ovat ensimmäisiä muistojani meditatiivisesta olotilasta. Sen maiseman voin kantaa sisälläni mukana ja kokea lapsenomaista iloa tekemättömyyden keveydestä.
VOIMAPAIKKOIHIN USKOMINEN ON KAIKU AJASTA, JOLLOIN LUONTO OLI KAIKILLE PYHÄ
Teollistumisen ja valtauskontojen pyyhkiessä yli alkuperäiskansojen uskot, ihmisen ajattelu ylimmäisenä olentona normalisoitui. Luontoa alettiin hallita ja riistää, eikä niinkään elää sen kanssa symbioosissa. Pyhille paikoille rakennettiin kirkkoja ja luonnonuskontoja hävitettiin systemaattisesti. Vaan jos vielä nytkin kysyt ystävältäsi onko hänellä paikka luonnossa, mistä hän erityisesti pitää, saat varmasti kuulla tarinan. Luontoyhteys on vähentynyt, mutta ei hävinnyt!
MISTÄ TIEDÄT LÖYTÄNEESI VOIMAPAIKAN?
Olosi helpottuu siellä. Kevenee.
Tunnet yhteyden syvälle maahan ja samaan aikaan itseesi ja jopa kosmokseen. Paikkaan on helppo juurtua ja olla tekemättä mitään. Paikka parantaa. On helppo tulla läsnäolevaksi. Paikassa menettää positiivisella tavalla mielensä, mutta löytää sielunsa. Luovat ideat ja ilo pulppuilevat pintaan. Kun lähdet paikasta, tunnet olosi levänneeksi ja sinulla on uutta energiaa. Ehkä sinun tekee mielesi ottaa paikasta muisto mukaan: hiekkaa pulloon, kivi taskuun, sulka hiuksiin tai keppi reppuun.
VOIMAPAIKOILLA VOI TUNTEA MAAILMAN SIELUN
Yleensä voimapaikassa on tasapainon tuntu. Siellä ei ole liian tuulista, nopeaa tai meluisaa. Siinä kohdassa haluaisi tehdä rituaalin, vaikka sanattomasti ja eleettömästi. On nautinnollista ja kiireetöntä. Se on dynaamisesti elossa kaikkialla. Sen pulssin voi tuntea yksilöllisesti voimakkaammin tietyissä paikoissa. Kuin maa hengittäisi tuntuvasti juuri siinä kohden ja maan pulssi yhdistyisi omaan kehoon, rauhoittaen, jopa tyhjentäen mielen.
Minkä paikan muistat lapsuudestasi? Entä mikä luontopaikka on sinulle merkityksellinen tänä päivänä?
Joogatessa oppii ottamaan kehonsa vastaan sellaisena kuin se on. Kun joka aamu kääntyy matolla sisäänpäin, on helpompi katsoa itseään myös ulkoa päin. Asennoidunkin nykyään vartalooni muuntuvana teoksena. Voimauttava ajatus lähtee opiskeluaikojen sivuammatista: olin elävä malli. Siinä tottuu olemaan tarkastelun kohteena kun jengi kuvanveistäjiä pyörii kriittisenä ympärillä. Mummot syöttivät kakkua teetauolla ”jotta olisi helpompi veistää savesta, …
Silloin tällöin pääsee mukaan projekteihin, jotka syntyvät kuin itsestään ja sen tekemisprosessia voi seurata kuin oman selkänsä takaa. Kun Sanna Wikström kysyi minua kuvittamaan tulevan kirjansa ”Viisaat ystäväni” , meillä oli heti selkeä ymmärrys ja luottamus siihen miten kirja syntyy – rauhassa rakentaen! Viisaat ystäväni on ystäväkirja, jonka äärelle hiljentyy miettimään. Samoin oli kuvien syntyprosessi, kaikki kirjan …
Ei haittaa että sataa, syksy kun on ollut täynnä mielenkiintoisia joogakokemuksia niin omalla matolla kuin ohjatessa. Syyskuu on aivan hurjaa aikaa, saa nähdä niin useita uusia kasvoja ja pääsee kohtaamaan sydämiä kurssien alkaessa. Myös ihmisen ja luonnon välillä tapahtuu taikaa kun vaihdamme ajasta toiseen. Syyskuu on ollut täynnä suuria emootioita – suoraan sanottuna, jengi on …
Onko sinulla voimapaikkaa luonnossa?
Lempiaikani päivästä on pehmeän oranssin värinen auringonlasku, jolloin iho hohtaa kauneuttaan ilta-auringossa. Jo lapsena rakastin istua kesäiltaisin järven rannalla. Metsä oli täynnä mäntyjä mutta rannassa oli muutama koivu. Täydelliset vastavärit näkyivät valkoisen koivun rungossa, jonka pinta väreili persikkaa ja varjo piirtyi violettina pehmeään kaarnan. Näkyä siivitti kuikan laulu. Ne ovat ensimmäisiä muistojani meditatiivisesta olotilasta. Sen maiseman voin kantaa sisälläni mukana ja kokea lapsenomaista iloa tekemättömyyden keveydestä.
VOIMAPAIKKOIHIN USKOMINEN ON KAIKU AJASTA, JOLLOIN LUONTO OLI KAIKILLE PYHÄ
Teollistumisen ja valtauskontojen pyyhkiessä yli alkuperäiskansojen uskot, ihmisen ajattelu ylimmäisenä olentona normalisoitui. Luontoa alettiin hallita ja riistää, eikä niinkään elää sen kanssa symbioosissa. Pyhille paikoille rakennettiin kirkkoja ja luonnonuskontoja hävitettiin systemaattisesti. Vaan jos vielä nytkin kysyt ystävältäsi onko hänellä paikka luonnossa, mistä hän erityisesti pitää, saat varmasti kuulla tarinan. Luontoyhteys on vähentynyt, mutta ei hävinnyt!
MISTÄ TIEDÄT LÖYTÄNEESI VOIMAPAIKAN?
Olosi helpottuu siellä. Kevenee.
Tunnet yhteyden syvälle maahan ja samaan aikaan itseesi ja jopa kosmokseen. Paikkaan on helppo juurtua ja olla tekemättä mitään. Paikka parantaa. On helppo tulla läsnäolevaksi. Paikassa menettää positiivisella tavalla mielensä, mutta löytää sielunsa. Luovat ideat ja ilo pulppuilevat pintaan. Kun lähdet paikasta, tunnet olosi levänneeksi ja sinulla on uutta energiaa. Ehkä sinun tekee mielesi ottaa paikasta muisto mukaan: hiekkaa pulloon, kivi taskuun, sulka hiuksiin tai keppi reppuun.
VOIMAPAIKOILLA VOI TUNTEA MAAILMAN SIELUN
Yleensä voimapaikassa on tasapainon tuntu. Siellä ei ole liian tuulista, nopeaa tai meluisaa. Siinä kohdassa haluaisi tehdä rituaalin, vaikka sanattomasti ja eleettömästi. On nautinnollista ja kiireetöntä. Se on dynaamisesti elossa kaikkialla. Sen pulssin voi tuntea yksilöllisesti voimakkaammin tietyissä paikoissa. Kuin maa hengittäisi tuntuvasti juuri siinä kohden ja maan pulssi yhdistyisi omaan kehoon, rauhoittaen, jopa tyhjentäen mielen.
Minkä paikan muistat lapsuudestasi? Entä mikä luontopaikka on sinulle merkityksellinen tänä päivänä?
<<<<<<<< >>>>>>>>
Lue lisää luonnollisesta elämästä kirjastani Lumoava nainen – Tunne villi voimasi, josta bloggaus on lainaus.
Valokuvat: Brooke Campbell, Richard LeeNOVEMBER 7, 2018
Lue myös nämä
Valo ihmisessä
Joogatessa oppii ottamaan kehonsa vastaan sellaisena kuin se on. Kun joka aamu kääntyy matolla sisäänpäin, on helpompi katsoa itseään myös ulkoa päin. Asennoidunkin nykyään vartalooni muuntuvana teoksena. Voimauttava ajatus lähtee opiskeluaikojen sivuammatista: olin elävä malli. Siinä tottuu olemaan tarkastelun kohteena kun jengi kuvanveistäjiä pyörii kriittisenä ympärillä. Mummot syöttivät kakkua teetauolla ”jotta olisi helpompi veistää savesta, …
Viisaat ystäväni hidastavat elämää
Silloin tällöin pääsee mukaan projekteihin, jotka syntyvät kuin itsestään ja sen tekemisprosessia voi seurata kuin oman selkänsä takaa. Kun Sanna Wikström kysyi minua kuvittamaan tulevan kirjansa ”Viisaat ystäväni” , meillä oli heti selkeä ymmärrys ja luottamus siihen miten kirja syntyy – rauhassa rakentaen! Viisaat ystäväni on ystäväkirja, jonka äärelle hiljentyy miettimään. Samoin oli kuvien syntyprosessi, kaikki kirjan …
Weird but nice – Se inspiroiva aika vuodesta!
Ei haittaa että sataa, syksy kun on ollut täynnä mielenkiintoisia joogakokemuksia niin omalla matolla kuin ohjatessa. Syyskuu on aivan hurjaa aikaa, saa nähdä niin useita uusia kasvoja ja pääsee kohtaamaan sydämiä kurssien alkaessa. Myös ihmisen ja luonnon välillä tapahtuu taikaa kun vaihdamme ajasta toiseen. Syyskuu on ollut täynnä suuria emootioita – suoraan sanottuna, jengi on …