Hey, this photo is ©Meri Mort

Rakastava yhteys tuntemattomaan

1.6.2017 ,

Tutustuin Helen Noakesiin vuonna 2005 Intiassa. Olin loukannut selkäni liian voimakkaan joogaharjoituksen myötä, enkä kyennyt edes nousemaan alaspäin katsovaan koiraan. Ystäväni meni aamulla ashtangan mysore-tunnille, mutta minä päätin  hyvin intuitiivisesti kokeilla jotain ihan muuta. Tunnilla oli paljon vasta-alkajia, ja opettaja oli eläväinen ja iloinen nainen. Laitoin heti merkille, että hän oli vahva, mutta pehmeä. Hänen katseensa oli salliva ja liikekielensä soljuva.

Olin järkyttynyt kun teimmekin tunnilla pariharjoituksena alaspäin katsovaa koiraa. Parikseni sattui isokokoinen mies, joka oli ensimmäistä kertaa elämässään tunnilla. Minua pelotti antaa aloittelijan avustaa minua, mutta sisäinen ääneni sanoi KYLLÄ. Löysin parityöskentelyn kautta pehmeyttä ja pituutta selkään. Vaikka kokemus oli hyvin erilainen verrattuna kaikkiin aikaisempiin joogatunteihin, se jäi mieleeni valoisena, ihmeellisenä kokemuksena. En enää palannut ashtanga-tunneille. Nyt, vuosia myöhemmin ohjaan itsekin samalla asenteella.

Helen on vieraillut Suomessa kahtena vuonna pitämässä workshoppeja ja opettamassa meille suomalaisille inspiroivia ja luovia spiraaliliikkeitä. Seuraava haastattelu pohjaa keskusteluihin, joita kävimme sammalmetsässä, kivillä hyppelyn ja puissa kiipeilyn ohessa.

ODOTA ETTÄ KEHO SANOO KYLLÄ

Kun Helen aloitti Vanda Scaravellista inspiroituneen harjoittelutavan, hänestä tuntui ettei hän ymmärtänyt mitään tästä uudesta lähestymistavasta. Mutta se tuntui hyvältä. Helen ymmärsi selkärangan pidentymisen sisältä käsin.

“Kehoni myöntyi kun maltoin päästää irti tekemisestä. Harjoitus tuntui voimakkaalta, avoinaiselta ja elävältä. Vaivattomalta. Kun annoin kehoni ruveta vastaanottamaan, se alkoi puhua minulle. Minun piti kuunnella ja siten saatoin mennä syvemmälle. ”

Helen kutsuu tämänkaltaista harjoitusta universaaliksi lähestymistavaksi. Se antaa työkaluja rentoutumiseen ja auttaa löytämään iloa matolle.

“Vandan hienoimpia joogaoivalluksia on undoing. Koen edelleen harjoituksen erittäin voimalliseksi. On paljon vaikeampaa odottaa, kuin tehdä punnerruksia. On odotettava oikeaa hetkeä, sitä kun tuntee maan ottavan sisälle, jotta voi vastoin painovoimaa kohota ja pidentyä kevyesti. Se on vaativin joogamuoto mitä olen koskaan kokeillut. Se vaatii menemään sisäpuolelle tutkimaan.”

“Spiral your body into happiness”

Helenin tunneilla ei ole selkeää hierarkkisuutta, eikä aloittelijoita erotella ns. edistyneistä. “Tunneilleni voi tulla kuka tahansa. Haastavaa on pitää tunnit niin, että kaikki saavat niistä jotakin. On pakko improvisoida ja kohdata ihminen siinä hetkessä. Se pitää minut luovana. Ihmiset ovat avoimia ehdotuksille, kun ilmapiiri on turvallinen, mutta leikkisä ja kokeileva.”

Helen käy itse useilla erilaisilla tunneilla ja nauttii siitä kuinka keho voi puhua montaa kieltä. “Voin myös sanoa Ei tai olla tekemättä jotain, jos siltä tuntuu. En ole koskaan loukannut itseäni kun olen harjoittanut joogaa Scaravellin joogafilosofian mukaisesti.” 

Helen asui eri ashrameissa kolmannella vuosikymmenennellään, ajeli tukkansa, pukeutui oranssiin ja palvoi guruja, kunnes yhtenä päivänä heräsi kysymys: MIKSI? Kun hän tapasi ensimmäisen Scaravellista inspiroituneen opettajan, hänen koko kehonsa vastasi harjoitukseen. “Kaikki vastaukset ovat sisälläni. Minun tulee vain kuunnella.”

KUUNNELLA JALOILLA JA SEURATA INTUITIOTA

Hierontakurssilla Ruotsissa vuonna 1995 Helenin opettaja ehdotti häntä tutustumaan naiseen, joka hieroo jaloillaan. Hän etsiytyi Intiassa opettaja Veejay Nairin oppilaaksi opiskelemaan chavutti thirumalia. Tekniikka on kehitetty palauttamaan ja parantamaan kehoa taistelunjälkeisistä kiputiloista. Chavuttissa kehoa lähestytään nadien, eli energiakanavien kautta. Hoidettava rentoutuu ja voimautuu hieronnasta. Chavutti on suunniteltu etenkin keholle, joka on fyysisesti aktiivinen, kuten tanssijoille, joogeille, urheilijoille sekä taistelulajien harrastajille.

Chavutti toimii energiapisteiden (marmat) ja energialinjojen (nadit) kautta, avaten kehoa, jotta vitaalienergia (prana) voi virrata vapaammin. Ayurvedisestä näkökulmasta, se balansoi eri elementtien välistä virtausta. Se on myös “Myofascial release technique”, joka tarkoittaa manuaalista terapiaa, jossa hoito kohdistetaan faskiaan, eli kalvoihin. Tekniikoissa korostetaan faskiaan kohdistuvaa pitkäkestoista venytystä, joka suurentaa ja palauttaa liikeratoja, sekä vähentää kipuja syvällä hermostotasolla.

Hierontatilassa on katossa paksu köysi, josta hoitaja ottaa tukea kun työskentelee jaloillaan. “Jossain vaiheessa hoitoa asiakas unohtaa, että hieronta tapahtuu jaloilla ja kysyy miksi hieron käsilläni”, Helen virnistää. Moni hieronta-asennoista muistuttaa jooga-asanaa, kuten soturia. Hoitajalla tulee olla hyvä tasapaino. Ilman maadottumisen tunnetta jaloissa hoitoa ei edes pysty tekemään.Samalla tavalla kuten joogan ohjaamisessa, myös chavuttissa on kyse vahvasta keskittymisestä toiseen ihmiseen, kehon laulun kuulemisesta. Milloin koskea rakastavasti, linjata hellästi tai voimalla. Kuinka voida ottaa yhteys omaan intuitioon ja toimia sen mukaisesti.” ‘Bodywork’ erityisesti jaloilla tehtynä on suorassa linjassa kehon pehmeyteen, mutta myös selkärankaan ja bandhoihin. Kehon kautta hoitaja voi tuntea vastaanottajan tarpeet ja kehojen välillä tapahtuu sanatonta keskustelua.

Jalat tietävät paremmin

“Mitä enemmän harjoitan tätä hierontatapaa, tulen yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että jalat toimivat intuitiivisemmin kuin kädet, kenties siksi että ne ovat kauimpana päästä ja mielen liikkeistä! Kun virittäydyn hierontaliikkeiden kevyeen tanssiin, mieleni hiljenee ja jalat kertovat mihin mennä. Saan hiljaista tietoa siitä, tuleeko liikkeiden olla täsmällisiä painalluksia, vai pitkiä ja virtaavia työntöjä.”

Helen käyttää paljon mielikuvia kertoessaan hierontatilanteesta, jaloilla piirretään perhosen siipiä, kuusen muotoja. Hieronta on fyysisesti voimakas kokemus myös hierojalle; hiki valuu, kun koko keho työskentelee ja avautuu kohti syviä pystyasanoita. Hoitaessa voi tulla tietoiseksi myös omasta joogaharjoituksestaan ja asennoista.

VAHVA YHTEYS KAIKKIALLA

Helen on syntynyt Britanniassa, jonka kesiä hän edelleen rakastaa, mutta nainen on ollut tien päällä jo yli 20 vuotta. Matkansa aluksi Helen joutui tiedostamaan, että on synnynnäinen nomadi. Lopulta hän antautui ajatukselle. Muutaman vuoden Australiassa asuttuaan hän sai voimakkaan halun jättää kaiken taakseen. Kierreltyään Uudessa Seelannissa ja Kanadassa, hän päätyi pienelle Atitlan saarelle Guatemalaan. “Vietin 29-vuotissyntymäpäivääni saarella Maya-pyramideilla. Siellä kohtasin naisen, joka oli näkijä ja hän kertoi minulle, että minun täytyy opiskella hierontaa: menisin Intiaan tekemään bodyworkia. Sen jälkeen matkustaisin useisiin paikkoihin. En halunnut mennä Intiaan, mutta minun oli pakko. Seuraavaksi istuinkin yksin lentokoneessa paniikissa tietämättä millaiseen paikkaan olin menossa.”

“Intia oli ensin valtava haaste, nyt toinen kotini. Siellä on vapautta ja henkisyyttä. Intiassa on oma vibansa, äänimaailmansa ja hajunsa. Intia on toisaalta hirveä maa, mutta Äiti Intiassa on Ydin. Kaikki on erilaista, mutta kaikki on hyvää. Loppujen lopuksi löydät itsesi – sinun täytyy, sillä kaikkialla on ihmisiä, joten muuta yksityistä tilaa ei ole.“ Matkalaisen elämä on ollut kuin sukellus tuntemattomaan, mutta harjoituksesta tuleva, hyvä maadoittava tuki pysyy Helenin mukana. Hän on asunut eri mantereilla, eri ihmisten kodeissa ja kaikkialla on tapahtunut taianomaisia joogahetkiä. “Tunnen oloni etuoikeutetuksi, voidessani matkustaa, tehdä löytöjä ja opettaa edelleen intohimoani.” Helen haluaa inspiroida muitakin löytämään vapautensa ja elämään elämäänsä kuten unelmaansa.

Helen ohjaa workshopin Suomessa kerran vuodessa! Lisätietoja löydät Merin eventeistä täältä.

Julkaistu joogalehti Anandassa. Kirjoittaja: Meri Mort